Tekstit

Ihmisoikeuksien päivä on 10.12.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus hyväksyttiin YK:ssa 10.12.1948, jolloin toisen maailmansodan loppumisesta oli kulunut muutama vuosi. Suurin osa maailman valtioista on allekirjoittanut julistuksen. Ihmisoikeuksien päivää vietetään joka vuosi 10.12. Ihmisoikeudet on määritelty julistuksen 30 artiklassa, joista varmaan tunnetuin on ensimmäinen artikla: Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasa-arvoisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä. Kun seuraa, mitä maailmassa tapahtuu, voi vain todeta jo julistuksen ensimmäisen artiklan toteutumattomuuden. Silti julistuksen sisältämät asiat ovat tärkeitä ja niitä kohti on ponnisteltava. Historiasta tunnemme useita ihmisoikeuksien puolustajia, joista minua ovat puhutelleet eniten Mahatma Gandhi ja Martin Luther King. Henkilöt, jotka oman henkensä uhalla ovat taistelleet ihmisoikeuksien puolesta, ovat esikuvia meille tavallisille eri maiden kans...

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kuva
Sukuni on isänmaallista. Miespuoliset sukulaiset osallistuivat viimeisiin sotiimme, naispuoliset toimivat kotirintamalla lottina tai pikkulottina. Minulle Suomen itsenäisyys on itsestäänselvyys, mutta sen hinnasta olen sukuni ansiosta aina ollut tietoinen. Historioitsijat esittävät aika ajoin uusia tulkintoja Suomen roolista sodissamme. Meidän suvullemme sodat olivat taistelua itsenäisyyden säilymisestä. Oman sukuni evakkotaival oli kestoltaan lyhyt eikä ulottunut maantieteellisesti kauas. Silti huoli omaisista ja sukutilasta oli suuri. Muistan äitini kertomukset pelloilla asemissaan olleista panssarivaunuista, lähellä sijainneista räjäytetyistä silloista ja siitä, miten kaikesta oli puutetta. Saksalaisten majoittumisesta sukutilamme rakennuksiin on säilynyt ainakin yksi Bücherei-laatikko eli kirjastolaatikko. Saksalaiset sotilaat tulivat ensin, sitten suomalaiset.  Moni kaipailee nykyistä iloisempia itsenäisyyspäivän juhlia. Juhlalliset tilaisuudet koetaan liian jäykkinä....

Verraton lukiokoulutus

S yksyn ylioppilasjuhlien lähestyessä on aika antaa tunnustusta ja kiitosta sekä mainioille opettajille erinomaisesta työstä että tuleville ylioppilaille yhden tärkeän tavoitteen saavuttamisesta. Onnea ihan jokaiselle! Suomalainen lukio on loistava esimerkki siitä, miten korkeatasoista ja monipuolista koulutusta tarjoamme perusopetuksen jälkeen. Opettajankoulutuksemme on maailmanlaajuisesti tarkasteltuna todella laadukas. Koulutuksen arvostus takaa sen, että eri alojen opettajankoulutuksiin hakeutuu motivoituneita nuoria. Näin olkoon jatkossakin! Minusta nykylukio on monipuolisuudessaan vertaansa vailla. Uskon, että suuri osa lukiolaisista on tyytyväinen lukion sisältöön, vaikka valinnaisuutta toivotaan lisää. Kokeilutuntijako tuonee asiaan valaistusta. Erittäin tärkeää on taata edelleenkin hyvät mahdollisuudet jatko-opintoihin. Ylioppilastodistuksen painoarvoa ollaan lisäämässä. Menestyminen lukio-opinnoissa ei saisi olla liian määräävä. Pääsykokeitakin tarvitaan.    ...

Kaunokirjoitus jää unholaan?

Kuva
Meillä on uudet tyyppikirjaimet ja -numerot, jotka otettiin käyttöön vuosi sitten. Kaunokirjoitusta ei enää erikseen opeteta. Oppijalle kuitenkin kehittyy oma persoonallinen käsiala kirjoitusnopeuden kasvaessa. Näin väitetään. Kirjainten sidontakin voi tulla kyseeseen, mutta sitä ei siis enää opeteta. Kouluaikamme määrää, millainen käsialamme on. Persoonaton tietokoneella tuotettu teksti on tällä hetkellä vallitseva ja helppolukuinen. Sitä uudet tyyppikirjaimet ja -numerot kaiketi mukailevat. Tämä käsialapohdinta sai alkunsa, kun kotimuseomme siivouksen yhteydessä käteeni sattui mummoni muistolauseiden albumi. Sen sivuille hänen opiskelijaystävänsä olivat kirjoittaneet omia muistolauseitaan kukin omalla persoonallisella käsialallaan. Mummo oli tuolloin alle 20-vuotias kuten oletettavasti hänen ystävänsäkin. Useimmissa muistolauseissa korostuvat koti, uskonto ja isänmaa ajan hengen mukaan. Suomella oli vielä edessään toistakymmentä vuotta itsenäiseksi valtioksi. Isoäidin albumil...

Lahjoita hyväntekeväisyyteen!

Kuva
Näin joulun alla meillä on erinomainen mahdollisuus osallistua erilaisiin hyväntekeväisyyskeräyksiin. Lahjoituksellamme kevennämme osaltamme niukoissa oloissa elävien lähimmäistemme hätää sekä kotimaassa että ulkomailla.  Meidän suomalaisten suhtautuminen hyväntekeväisyyteen on ilahduttavan myönteinen. Sille, joka tulee hyvin toimeen, muutaman euron lahjoitus on pikkujuttu. Näistä summista lopulta kertyvät ne varat, joilla pystytään tekemään hyvää.  Mutta jos lähimmäisen hätä lähellä tai kaukana ei kosketa, on helppo kiertää lipaskeräykset kaukaa. Voi myös ummistaa silmänsä maailman uutisilta tai vedota siihen, että yhteiskunta huolehtikoon. Voi myös epäillä keräysvarojen valuvan ihan muualle kuin autettavien hyväksi.  Minulle, hyvinvointivaltion kasvatille, ovat maamme leipäjonot ja asunnottomuus jatkuvia ihmettelyn aiheita. Eikö näihin epäkohtiin löydy ratkaisua? Tahtoako puuttuu?  Kovin epäinhimillistä on kääntää kasvonsa lähimmäisen hädältä. Arvostan suure...

Lämmin kiitos!

Kuva
Ensimmäisen tekstin Viitauksia-blogiini kirjoitin ja julkaisin tämän vuoden kesäkuussa. Ilman Leila-ystäväni innoitusta ja apua en olisi koskaan ryhtynyt blogin pitäjäksi, siitä olen varma. Kiitos Leila! En aavistanut, että blogin pitäminen voi olla näin mukavaa. En myöskään kuvitellut kesäkuun alussa, että niin moni olisi kiinnostunut lukemaan ajatuksistani, mielipiteistäni ja tekemisistäni. Muutaman toisen henkilön blogin olin lukenut ennen oman blogin aloittamista. Se oli virhe, sillä aloituksen rima vain nousi nousemistaan. Lopulta oli ihan pakko kirjoittaa ensimmäinen teksti ja julkaista se. Rima pysyi kannattimillaan, teksti kantoi, olen bloggaaja! Meitä bloggaajia on sekalainen joukko. Jotkut keskittyvät käsittelemään yhtä valitsemaansa aihealuetta, jotkut ovat valinneet rajattomuuden kuten minä. Minun olisi vaikea kirjoittaa vain yhdestä aihealueesta. Kirjoitan aina siitä, mistä innostun. Kirjoitan myös lyhyesti, koska se sopii luonteelleni, joka on saanut enimmät vaikuttee...

Omenakakun resepti

Kuva
Koskaan leipojalla ei ole liikaa reseptejä, joita kokeilla. Äidin reseptikansiosta on peräisin tämäkin ihanan omenakakun resepti. Kannattaa kokeilla, jos pitää kakkumaisista omenaleivonnaisista. Koska vuoan pohjalla on fariinisokeri, ei pidä hämmästyä, jos muutama omenarengas sattuu tarttumaan kiinni pohjaan. Sen voi välttää ainakin minun kokemukseni mukaan sillä, että omenarenkaat ovat riittävän paksut. Omenakakku 2-4 hapahkoa omenaa 3 ruokalusikallista fariinisokeria 1 ruokalusikallinen voita                                                                 Taikina 3    dl vehnäjauhoja                                                1,5 dl sokeria 1 teelusikallinen vanilliinisokeria 1 tee...