Viitauksia

Sain idean tähän postaukseen lukiessani Jenni Merosen kolumnia "Italiassa revitään huumoria bensakriisistä" Savon Sanomista (Savon Sanomat 29.3.2022). Jenni Meronen asuu pysyvästi Italiassa, joten hän tietää, mistä kirjoittaa.  Jokainen auton omistaja eri puolilla maailmaa on törmännyt polttoaineiden tuntuvaan hinnannousuun. Myös suhtautuminen asiaan vaihtelee maittain. Me suomalaiset syytämme hallitusta ja vaadimme toimenpiteitä, mutta siihen usein loppuu purnauksemme. Ehkä vähennämme kiltisti ajojamme.  Sen sijaan italialaiset osaavat löytää tästäkin aiheesta hauskuutta. Italialaiset ottavat kaiken huumorin irti tilanteesta ja keksivät vitsejä aiheesta. Tässä ote a la Jenni Meronen: "Monet ovat huomauttaneet viinin olevan bensaa halvempaa ja kehottaneet korkkaamaan pullon." Tai mitä sanotte tästä otteesta: "Meemeissä ja somessa kiertävissä videoissa bensakanisteri on verhoiltu Yves Saint Laurentin kuosiin ja polttoainetta tankataan pipetillä."  Bensan ja...

Ensimmäinen reaktioni eilisaamun uutiseen, joka kertoi Venäjän hyökänneen Ukrainaan, oli "ei voi olla totta". Tottahan se oli. Monen muun tavoin en olisi uskonut näkeväni sitä päivää, jolloin Euroopassa on pitkän rauhan jakson jälkeen sotatila.  Edellisen kerran näiden asioiden mielenrauhaani järkytti Tšekkoslovakian miehitys vuonna 1968, jolloin Varsovan liiton joukot valloittivat maan. Tankit vyöryivät  Prahan kaduille. Maa oli kaaoksessa. Kuten eilenkin, heräsin tuolloin elokuun lopun aamulla uutiseen, joka tuntui epäuskottavalta. Varsovan liiton joukot miehittivät Tšekkoslovakian suojellakseen kovan linjan sosialismia, jolta tieltä maa oli liiton jäsenten mukaan luisumassa kohti ihmiskasvoisempaa sosialismia. Kuolonuhreilta ei vältytty. Miehitys kesti kuukauden, jona aikana maan johto vaihdettiin.  Sama tavoite taitaa olla Ukrainassa, vaikka aika on toinen. Sota julmuudessaan saa aikaan vain valtavaa tuhoa. Tavalliseen kansaan sota iskee julmalla tavalla. Sodassa ei o...

Seuraako kehitystä aina taantuma? Tämä kysymys tuli mieleeni katsellessani muinaisen Egyptin hautakaivauksista kertovaa moniosaista televisiosarjaa. Monesta hautakammiosta on löydetty upeita seinämaalauksia ja arvokkaita esineitä, joita vainajan on katsottu tarvitsevan matkalla tuonpuoleiseen. Moni oman aikansa kukoistanut kulttuuri on kuitenkin kadonnut tai hävinnyt. Osa jälkiä jättämättä. Vastauksia kulttuurien tuhoutumiseen on haettu luonnonilmiöistä, vieraan vallan invaasiosta, sairauksista ja niin edelleen.  Myös meidän aikamme vaatii jatkuvaa kehitystä teknologiassa, terveydenhoidossa ja  digitalisaatiossa muutamia mainitakseni. Onko jossain raja, jonka jälkeen alkaa taantuma ja nykyisen maailmanjärjestyksen alamäki? Aiheutammeko taantuman itse vai aiheuttaako sen ulkopuolinen tekijä?  Minusta tuntuu aina silloin tällöin, että on vaikea pysyä kehityksen mukana. Ehkä jollakulla teistä blogini lukijoista on samanlainen tunne. Ihminen tarpeineen ei ole muuttunut viimei...

Näin talven lähestyessä Viitauksia-blogi saavutti uuden lukijaennätyksen! Yli 7000 klikkausta. Minua lämmittää se, että niin moni teistä lukijoistani on kiinnostunut selailemaan postauksiani. LÄMMIN ja ISO KIITOS!  Olen kirjoittanut yli 120 postausta, joista ylivoimaisesti suosituin on juttu Lapin puikuloista. Muita suosittuja postauksia ovat Opiskelua uudella tavalla, Punamultaa, Kohtuudesta on moneksi ja Puhetta kielistä.  Postaukseni ovat edelleen lyhyitä. En tiedä, olenko pystynyt kehittymään tämän yli neljä vuotta kestäneen blogistiurani aikana. Ensimmäisen juttuni Sattumaako? julkaisin kesäkuussa vuonna 2017. Suuressa maailmassa ja minun mikromaailmassani tapahtuu koko ajan, joten aiheista ei ole pulaa. Kaikesta ei vaan onnistu kirjoittamaan edes lyhyesti.  Toivon, että postaukseni tuovat iloa päivääsi, hymyä huulillesi tai ehkäpä uutta ajattelemisen aihetta. Ja toivon, että pysyt edelleen Viitauksia-blogin lukijana. Tapaamisiin! 

Päädyin veljeni ja serkkuni suosituksesta kalevalaiselle jäsenkorjaajalle. Kaatumisen seurauksena kärsin erilaisista alaselkävaivoista, joihin eivät kortisonipiikit pysyvää apua tuoneet.  Kesän jälkeen etsin Internetistä asuinpaikkakuntani jäsenkorjaajia. Valitsin Rytkösen Jaanan, jolle varasin ajan käsittelyyn. Niinpä sitten ennakkoluulottomasti astelin Jaanan vastaanotolle, jossa Jaana pyysi täyttämään terveydentilastani kertovia tietoja. En ihmeitä odottanut, mutta jo ensimmäisen hoidon jälkeen kroppani tuntui vapautuneen osittain jännitystiloista. Hoito kesti reilut kaksi tuntia. Jaana käsitteli jalkani ja käteni maatessani sekä selälläni että mahallani. Selän käsittely tapahtui tuolilla istuen. Näin hoitotapahtuma eteni lyhyesti kerrottuna. Hoitoa seuraavat kolme päivää oli otettava rennosti eli sai ihan luvan kanssa laiskotella.  Kalevalainen jäsenkorjaus on lempeä hoitomuoto. Kipua ei saa tuntua eli kaikki tapahtuu asiakkaan tuntemuksien ehdoilla. Hoidon aikana Jaana ke...

Lokakuinen metsäretki tarjosi mykistävän näyn: suppilovahveroita joka puolella. Juuri maasta ponnahtaneina ja hieman vaikeasti sammalten seassa näkyvinä, mikä aarre! Vatsani sietää huonosti sieniä, mutta suppilovahveroita en voi vastustaa.  Suppilovahvero on lähes heti valmis käytettäväksi. Enimmät roskat pois, suurimpia sieniä voi vähän pienentää veitsellä. Tämän jälkeen siirrän sienet paistinpannulle, jotta niistä  haihtuu  suurin kosteus. Sen jälkeen ruskistan sienet kevyesti (voissa) pannulla sipulisilpun kera, jonka jälkeen lisään pannulle kerman. Sienet saavat muhia kermassa, kunnes seos alkaa sakeutua. Vähän suolaa ja valkopippuria mukaan. Lisänä voi tarjota keitettyjä perunoita (pihvin tai porsaan sisäfileen kera). Onpa herkkua kerrakseen! Muhennoksen ulkonäkö ei ole erityisen mairitteleva, mutta maku ratkaisee. Tällä kertaa saalista tuli sen verran, että aion kokeilla pienen määrän pakastamista. Haihdutan suppilovahveroista paistinpannussa ylimääräisen kosteuden ...

Puuvillasta ja pellavasta valmistetut vaatteet ja tekstiilit ovat mieleeni. Ostan yleensä kokonaan puuvillasta valmistettuja vaatteita. Useimmiten puuvillaa valitettavasti säestää elastaani, joka antaa vaatteelle joustoa. En silti pidä elastaanista enkä muistakaan tekokuiduista. Tekokuidut lienevät ympäristöystävällisempiä kuin puuvilla, myönnettäköön.   Puuvilla on maailman viljellyimpiä kasveja, mutta sen tuottaminen vaatii paljon vettä ja kemiallisia torjunta-aineita. Puuvillaa tuotetaan eniten Aasiassa ja Yhdysvalloissa. Suurin osa puuvillatuotteista valmistetaan Aasian halpatuotannon maissa. Tätä puolta ei kuluttajana tule useinkaan ajatelleeksi, vaikka tuotteen alkuperästä on entistä enemmän tietoa ja ns. reilun kaupan tuotteita saatavilla. Itselläni on kokemusta puuvillapellolla (kuva yllä) työskentelystä. Vuosikymmeniä sitten Israelin polttavan auringon alla vietin viikkoja traktorin lavalla polkemassa tiiviiksi koneellisesti korjattua puuvillasatoa. Puuvilla ei ole tu...