Viitauksia

Krannisillaksi nimettiin pari päivää sitten Tornion ja Haaparannan yhdistävä kävelysilta. On mielenkiintoista seurata Suomen ja Ruotsin rajaa, jolla etsitään maita erottavan sijaan maita yhdistävää. Sana kranni on meänkieltä ja tarkoittaa naapuria pohjanaan ruotsin kielen sana granne.  Maailman rauhallisin raja toimii maailmanlaajuisena esimerkkinä rauhanomaisesta naapuruudesta. Ruotsin elintaso oli vuosikymmenien ajan Suomea korkeampi, mutta rajakauppa hyödytti molempia osapuolia. Rajanpinnassa asuvilla suomalaisilla oli nk. rajapassi, joka oikeutti tuomaan Ruotsista tuotteita enemmän kuin ilman passia. Esimerkiksi kahvia sai rajapassin omistaja tuoda kerralla kilon, mutta ilman rajapassia määrä jäi neljänneskiloon.  Tornion ja Haaparannan yhteinen kielikoulu on todellisen yhteistyön voimannäyte.  Koulu on peruskoulu, joka noudattaa ruotsalaisen peruskoulun opetussuunitelmaa. Koulu sijaitsee Haaparannalla ja on toiminut vuodesta 1989 alkaen. Tavoitteena on oppilaiden...

Olen katsellut muutamia tämän päivän au paireista kertovia televisio-ohjelmia. Ihmetellen. On ihan pakko myöntää, että omasta au pair-ajastani ei hurjimmissa kuvitelmissakaan olisi saanut nykyisiä vauhdikkaita juonenkäänteitä aikaan. Odotukset ja toiveet au pairiksi lähtijöillä ovat ihan erilaiset kuin 1970-luvulla. Silti minusta on hauska tehdä vertailuja.  Au pairin työ on periaatteessa säilynyt samanlaisena. Au pairin päivittäiset tehtävät muovautuvat kulloisenkin perheen mukaan. Minä lähdin monen muun tavoin terästämään englannin kielen taitojani. Lontoo kiehtoi, joten hankin au pair-perheen sieltä. Vastasin pienen toimiston lehti-ilmoitukseen ja jäin jännittyneenä odottamaan vastausta. Siihen aikaan asiat hoituivat kirjeitse tai lankapuhelimella. Kirje saapui, paikka oli odottamassa. Sitten vaan lentoliput matkatoimistosta ja matkaan. Nykyään kaikki hoituu netissä.  Näin jälkikäteen ihmettelen omaa rohkeuttani ja vanhempieni myötämielisyyttä. Minun au pair-aikani suju...

Lähes jokaisessa Suomen kunnassa on keskeisellä paikalla tori, jolla voidaan järjestää erilaisia toritapahtumia. Toriksi kutsuttiin jo muinoin aukiota, jota käytettiin kaupankäyntiin. Usein tori sijaitsi raatihuoneen, kaupungintalon tai muun keskeisen rakennuksen laidalla. Monilla paikkakunnilla tori on säilyttänyt asemansa eikä sen määritelmäkään ole juuri muuttunut.  Kävin asuinpaikkakuntani kevätmarkkinoilla, jotka kestävät kaksi päivää. Kaunis sää lienee houkutellut tavallista enemmän torikansaa kaupantekoon. Markkinat toivat mieleen lapsuusajan markkinat, joille piti aina päästä. Äiti antoi muutaman kolikon, joilla yleensä ostin hattaraa, tuota sokerista valmistettua vaaleanpunaista unelmaa. Ilmapallo ja värikäs litteä jojo olivat toivelistalla myös. Myyjiä oli muistini mukaan kymmeniä ja taas kymmeniä. Tuotevalikoima oli huomattavasti laajempi kuin nykymarkkinoilla, joilla tarjolla on pääasiassa makeisia ja leivonnaisia. Jokunen myy mattoja ja korituotteita. Käsityöläisten ...

Taas juhlitaan! Tällä kertaa on vuorossa jokavuotinen Eurooppa-päivä. Vaikka Euroopan unioniin liittymisestämme on jo vuosia, moni haikailee oman päätäntävallan ja oman markan perään. En kuulu tähän joukkoon. Euroopan unionia ovat viime vuosina koetelleet niin Britannian lähtöaikeet kuin lisääntynyt maahanmuutto. Brexit alkaa vaikuttaa ikuisuuskysymykseltä. Tulee mieleen Hamletin kuuluisa kysymys "Ollako vai eikö olla?". Brittien ratkaisua odotetaan viimeistään kesäkuussa. Muissakin EU-maissa saattavat oman maansa eroa unionista vaativat voimat vallata alaa.  Maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat ovat vaatimassa vapaan liikkuvuuden-periaatteen kumoamista ja rajatarkastuksien palauttamista. Se, joka todella haluaa paeta, keksii kyllä keinot. Muistan opiskeluvuosilta opettajani, joka kertoi paenneensa Itä-Saksasta henkensä kaupalla länteen. Ei, hän ei pelännyt rajavartijoiden luoteja. Kuolemakin olisi kuulemma ollut parempi kuin hänen mukaansa elo entisessä kotimaassa. Jo...

Hyvää Kirjan ja ruusun päivää!  Postaukseni ei kuitenkaan käsittele kirjoja eikä ruusujakaan vaan kalaa. Tänä vuonna vietetään kansainvälistä lohen vuotta (International Year of the Salmon). Lohi on kalojen kuninkaallisia kauniin hopeisen ulkoasunsa ja punaisen lihansa vuoksi.  Lohenkalastus oli äidin puolen sukumme pääelinkeino 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Tästä aikakaudesta kertovat kotimuseomme isot puutynnyrit, vanhat kuluneet verkot, jääsahat ja erilaiset pyydykset. Lohta saatiin niin runsaasti, että lohta kaupattiin sekä kotimaahan että ulkomaille. Lohta vietiin Pietariin ja Tukholmaan asti. Liikekirjeenvaihto ja vanhat tilikirjat ovat tallella. Ei siis ihme, että lohi on arvostettu kala suvussamme. Jossain vaiheessa talon työntekijät vaativat, että lohta ei saa olla joka päivä ruokana! Mihin tahansa näköjään kyllästyy.  Lohesta tulee mieleen Juhani Siljon runo " Vastavirtaan nousee lohen suku...", jonka lausuntataiteilija Yrjö Jyrinkoski esitti tosi kosket...

Mielimakeisiani ovat suklaa ja lakritsi. Terveyteni ei sallisi minun nauttia kumpaakaan herkkua, mutta ajoittain on pakko luopua tästä ajattelutavasta. Suomessa karkkihyllyiltä löytyy valinnanvaraa toisin kuin monissa muissa maissa. Edes makeisvero hinnankorotuksineen ei tunnu vähentävän minun eikä muiden makeisten ystävien mielitekoja.  Parasta olisi minimoida herkkujen tuottamat haitat ostamalla mahdollisimman pieni suklaa- tai lakritsipatukka. Hyvät aikomukset kuitenkin unohtuvat karkkihyllyn äärellä. Miten usein olenkaan tullut kaupasta ison tarjoussuklaalevyn tai maksilakupussin kanssa! Ostoskassin purkuvaiheessa kaikki on vielä hyvin. Herkut sujahtavat kaappiin kuten muutkin ostokset. Ajatuksissani aion nauttia herkuista myöhemmin. Viimeistään samana päivänä huomaan avanneeni suklaalevyn. Vain pari palaa ja sitten taas pari palaa. No nyt on jäljellä enää niin vähän, että ei sitä kannata säästää!  Aivan samoin käy lakritsin kanssa. Verenpaineeni kohoaa suhteessa lakup...

Tänään vietetään Minna Canthin päivää. On todella oikein, että Minna Canth on saanut oman päivän, jonka yhteydessä vietämme tasa-arvon päivää. Toivottavasti monessa kodissa nostetaan lippu salkoon! Minna Canth syntyi vuonna 1844 eli hänen syntymästään on 175 vuotta. Minna menehtyi vain 53-vuotiaana sydänkohtaukseen. Elämänsä aikana Minna vaikutti monella alalla. Hän oli kauppias, kirjailija, lehtinainen, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja suurperheen yksinhuoltaja. Minua innostavat suomalaiset kansan riveistä nousseet rohkeat vaikuttajanaiset, joiden elämä näyttäytyy aivan uskomattomana tarinana.  Minna oli ensimmäinen suomenkielinen lehtinainen. Minna oli tuottoisa näytelmäkirjailija, jonka tuotannosta voi mainita muutaman näytelmän: Roinilan talossa, Työmiehen vaimo, Papin perhe ja Anna-Liisa. Minna kirjoitti myös novelleja kuten Kauppa-Lopo. Näytelmiä esitettiin ympäri Suomea. Itselleni on jäänyt mieleen Papin perhe, jota yhdessä äitini kanssa luimme talvi-iltoina. Keskusteltav...