Viitauksia

Tiesitkö, että vietämme sivistyksen teemavuotta? Minulla tieto Opetus- ja kulttuuriministeriön julistamasta sivistyksen teemavuodesta on jäänyt huomaamatta. Tarkoituksena on saada meidät osallistumaan erilaisiin sivistystä käsitteleviin tapahtumiin, jopa järjestämään niitä itse. Olen luullut suurin piirtein tietäväni, mitä sivistys on. Silti oli ihan pakko tarkistaa, mitä kaikkea sivistys on.    "Sivistys tarkoittaa kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa ja henkistä kehittyneisyyttä. Voidaan puhua opillisesta tai muodollisesta sivistyksestä, akateemisesta sivistyksestä, humanistisesta tai luonnontieteellisestä sivistyksestä, yleissivistyksestä tai kansansivistyksestä, toisaalta ihmisen sisäisestä kehittyneisyydestä eli sydämen sivistyksestä. Lisäksi sanaa sivistys käytetään kulttuurin ja sivilisaation synonyymina." (Wikipedia) Huomasin, että virallinen määritelmä sivistyksestä on paljon laajempi kuin oma määritelmäni.  En ollut aiemmin ajatellut myöskään sivistys-sanan alku...

Vietin ystävieni kanssa muutaman päivän Lontoossa, jonka väkiluku lienee yli kymmenen miljoonaa. Aikanaan Lontoo tuli tutuksi au pair-perheessä työskennellessä. Tällä reissulla tuli todistetuksi, miten eri tavalla nuori ihminen kokee uuden ympäristön. Lontoo vaikutti erilaiselta, mutta toisaalta tuntui, että mikään ei ollut sanottavasti muuttunut. Välimatkat vain vaikuttivat pidentyneen ja maanalaisen portaat lisääntyneen. Askeleet alkoivat käydä yhä raskaammaksi parin päivän kävelyn jälkeen. Nuorena on luottavainen eikä osaa edes ajatella mitään ikävää tapahtuvaksi. Nyt ikääntyneempänä jäin ihmettelemään, miten silloin aikanaan liikuin maanalaisilla ja busseilla kuin kotikaupungissani. Pienessä kotikaupungissani ei tietenkään ollut metroa eikä tainnut olla koko Suomessa. Sinä, lukijani, toteat varmasti maailman muuttuneen muutamassa vuosikymmenessä. Olet oikeassa. Terroritekoja, pahoinpitelyjä ja varkauksia tapahtuu kaikkialla. Silti suurin osa ihmisistä on meitä ihan tavallisia niin ...

En malta olla muistelematta omaa koulu- ja opiskelutaivaltani näin lukuvuoden lähestyessä loppuaan, vaikka saatan toistaa itseäni. Postasin tästä aiheesta jo aiemmin. Vertailin omia kokemuksiani nykyajan koululaisen ja opiskelijan kokemuksiin. Kaikessa on menty valtavasti eteenpäin.  Opettajankoulutuksemme ja sen myötä opettajien pedagogiset taidot kuuluvat maailman eliittiin. Opettajan ammatin arvostus on edelleen korkea kuten omana kouluaikanani, vaikka nykykoulun haasteet ovat sen arvoa hieman nakertaneet. Kaikelle ei aina löydy yhtä selkeää syytä, mutta varmasti osasyyllinen on maailman muuttuminen yhä enemmän yksilöllisyyttä ja helppoutta korostavaksi. Jonkin asian vaatiminen koetaan valitettavan usein vääräksi tavaksi toimia. Lisäksi tietoa on saatavilla kaikkialta muualtakin kuin kouluopetuksesta. Toisin oli ennen. Ihmisen elinpiiri oli huomattavasti rajatumpi kuin nykyisin. Tänä päivänä koko maailma on saavutettavissa ihan jokaiselle sitä haluavalle melkeinpä muutamalla tie...

Ystävälläni oli verotukseensa liittyvää asiaa verottajalle. Hän oli ikänsäkin puolesta tottunut asioimaan henkilökohtaisesti paikkakuntansa verotoimistossa. Mainittakoon, että ystävälläni ei ole omaa tietokonetta eikä hän omista älypuhelinta. Tieto siitä, että verotoimisto on avoinna asiakkaille tiettynä viikonpäivänä tiettynä aikana kolmen tunnin ajan, oli kiirinyt ystäväni tietoon. Siispä menoksi asiaa toimittamaan! Ensimmäinen yllätys tuli vastaan ystäväni astuttua sisään verotoimiston ovesta: typötyhjä huone. Olihan siellä muutama tuoli ja pöytä sekä lomaketeline valoja unohtamatta. Ehkä virkailija saapuu pian, ajatteli ystäväni ja otti jonotusnumeron sille varatusta laitteesta, istuutui tuolille ja odotti. Sitten ystäväni huomasi ison televisioruudun hieman kauempana. Vuoronumerot vain vilahtelivat, mutta odotustilassa ei ollut ystäväni lisäksi muita asiakkaita. Olivat varmaan säikähtäneet kovin steriiliä ratkaisua palvelun saamiseksi, ajatteli ystäväni. Pian tulikin hänen vuorons...

Viitauksia-blogi siirtyi uudelle tuhannelle, kun klikkauksien määrä ylitti muutama päivä sitten 9000 klikkauksen rajan! Seuraava tavoite onkin sitten huimat 10000.  Olen postannut viime vuoden aikana tavallista harvemmin. On aikoja, jolloin innostuu ja on aikoja, jolloin inspiraatiota saa odotella. Kirjoittaminen on mukavaa puuhaa, kun pääsee ns. flow-tilaan.  Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että oma ja muidenkin energia menee maailmantapahtumien seuraamiseen. Sota, nälkä, sairaudet, epäinhimillisyys ja muut kielteiset asiat ikään kuin vyöryvät ylitsemme.  Omat postaukset tuntuvat tässä tilanteessa aika mitättömiltä. Ei hätää, aion silti jatkaa! Blogini suosituin juttu on vuosien takainen Lapin puikula-postaus. Olen edelleen puikulafani. Mistään muusta perunasta ei saa yhtä hyvää perunamuusia. Olethan jo kokeillut… Myös juttuni nettiopiskelusta ja kohtuudesta ovat saaneet runsaasti lukijoita, vaikka näidenkin juttujen kirjoittamisesta on kulunut jo useita vuosia.  On...

Talven pimein aika on takana! Saamme jälleen alkaa odottaa luonnonvalon lisääntymistä. Jonkin ajan kuluttua päivämme täyttää lupaus keväästä. Viikko viikolta kuljemme kohti valoa. Aika usein myös mielemme virkistyy, ja arkemme saa tarmokkaita piirteitä valon myötä.  Kaamos päättyy napapiirin pohjoispuolella tammikuussa. Seuraavaksi odottelemme kevätpäiväntasausta, joka on maaliskuussa (20.3.). Tuon päivän jälkeen alkavat päivät pidentyä vauhdikkaasti. Tuskin maltamme odottaa! Tammikuussa ei ole virallisia liputuspäiviä. Helmikuussa vietämme sekä Runebergin päivää että Kalevalan päivää nostamalla lipun salkoon. Molemmat päivät muistuttavat meitä suomalaisen kulttuurin merkityksestä. Varsinkin näinä päivinä meitä huolettaa suomalaislasten lukutaito, joka on aina ollut kansamme sivistyksen perusta. Intomielistä isänmaallisuutta en kaipaa, mutta oman kielen osaaminen ja kirjallisuuden tuntemus ovat minusta tärkeitä. Näitä asioita opitaan erityisesti koulussa, kiitos opettajille! Laskia...

Vuoden pimein aika on pian käsillä. Kaamos alkoi jo pohjoisimmassa osassa maatamme. Tuntuu oudolta, että aurinko näyttäytyy siellä vasta parin kuukauden päästä. Päivänvaloa riittää vain muutamaksi tunniksi. Sekä ihminen että luonto on sopeutunut elämään varsin karuissa oloissa.  Valkoisena hohtava maisema lumisine puineen muodostaa kauniin kokonaisuuden. Luonto tarjoaa parastaan. Kirpeinä pakkaspäivinä ei tee mieli ulkoilla. Pakkasöinä voi nähdä pääosin vihreinä aaltoilevia revontulia. Elämyksiä riittää. Joku sytyttää kausivaloja, joku sytyttää elävän tulen kynttilöihin.   Adventin aika saattaa meidät kohti joulua. Ensimmäisenä adventtina laulamme Hoosianna-virren ja sytytämme ensimmäisen adventtikynttilän. Viimeinen eli neljäs kynttilä syttyy tänä vuonna jouluaattona, joka osuu sunnuntaipäivälle.   Talvipäivänseisauksen (22.12.) aikana päivä on lyhimmillään. Vietämme silloin vuoden pimeintä päivää. Joulukuuta kutsuttiin meillä talvikuuksi vielä 1600-luvulla. Kr...