Viitauksia

Oletko joskus stressaantunut tekemättömistä töistä, joista koostuva pino vain kasvaa kasvamistaan? Monelle lienee tuttu tilanne sekä töissä että vapaa-aikana. Osalla meistä on kyky organisoida aikansa niin, että kaikki sujuu ilman ylimääräistä stressiä. Itse en kuulu tähän joukkoon. Viime tipassa asiat tulevat hoidettua. Vanha suomalainen sananlasku "Parempi myöhään kuin milloinkaan" vaikuttaa toistuvan kohdallani.  Juttelin jokin aika sitten yli satavuotiasta taloa remontoivan henkilön kanssa. Meitä yhdistävät sodan tuholta säästyneet hirsiset asuinrakennukset, jotka ovat edelleen asuinkunnossa ja -käytössä. Rakennusten ylläpitoon tarvittavaa osaamista saa etsimällä etsiä. Siksi vanhojen talojen ylläpidosta kiinnostuneiden erilaiset keskusteluryhmät ovat tervetulleita tiedonlähteitä.  Mutta takaisin aiheeseen. Sain oivan neuvon asioiden hoitamisesta.  ÄLÄ LAITA ASIOITA PINOON VAAN JONOON.  Minusta tuo on mainio oivallus. Pino tuntuu ylitsepääsemättömältä vuorelta, m...

On mielenkiintoista viettää osa vuodesta toisella, tuttuakin tutummalla paikkakunnalla   ja tutustua uudelleen paikallislehtiin, kulttuuritapahtumiin (vaikka ei niihin osallistuisikaan) ja tietysti ihmisiin. Voi vertailla tapoja ja ihmisten käyttäytymistä siihen vakituiseen asuinpaikkaansa. On kokeilemisen arvoista!  Tällä viikolla luin paikallisesta ilmaislehdestä koskettavan kolumnin. Kolumnin kirjoittajan oli pysäyttänyt Mirkka Rekolan runosäe ”Ketä kukaan ei katso, katoaa”. Säe sai minut lukemaan juttua eteenpäin. Kirjoittaja kuvaili, kuinka moni meistä ohittaa vanhuksen, vammaisen, päihderiippuvaisen, vähemmistöihin kuuluvan tai mielenterveysongelmasta kärsivän. Ei haluta kuunnella, ei haluta katsoa. Niin totta minun ja monen muun kohdalla. Sydäntäni kirpaisi.  Muistin äitini usein toistaman opetuksen ihmisten tasapuolisesta ja yhdenvertaisesta kohtelusta. Äiti osasi todellakin kohdata ihmisen ei vain katsomalla häntä, äiti näki ihmisen, oli valmis kuuntelemaan ja au...

Suomen kesä on aina yhtä kaivattu ja odotettu. Talven jälkeen vihreys ja lämpö tekevät hyvää mielelle ja kropalle. Tosin kesät eivät ole vakaasti samanlaisia. Toisinaan lämpötila jää alhaiseksi ja vettä voi sataa päiväkausia. Myös toinen ääripää on mahdollinen. Pitkät hellejaksot uuvuttavat ihmiset ja kuivattavat sadon. Nykyään tätä kaikkea kutsutaan ilmastonmuutokseksi, ennen vain säähän kuuluvaksi vaihteluksi. Ihmisen aiheuttama toiminta on syynä lisääntyviin tulviin, korkeisiin lämpötiloihin ja myrskyihin. Tosin maapallo on kokenut monenlaisia ilmastoon liittyviä mullistuksia ennen teollistumisen aikakauttakin, sitä ei voi kieltää.  Näistä kesän iloista voi mainita luonnon ja sen antimet metsämarjoineen ja sienineen. Moni nauttii muuttolintujen saapumisesta ja linnunlaulusta, joka täyttää maiseman varsinkin alkukesästä. Kesä tarjoaa jokaiselle jotakin: valoa, aurinkoa, uuden sadon tuotteita, kesätapahtumia, lomailua, matkoja, juhlia ja sukulaisten ja ystävien tapaamisia. Kesällä...

Kuuntelen hyvin harvoin musiikkia Youtuben kautta. Joskus olen etsinyt jotakin unohtamaani sävelmää tuosta palvelusta, mutta muuten minua ei ole Youtube kiinnostanut. Eivät myöskään muut suoratoistopalvelut ole saaneet minusta vakiokäyttäjää. Vinyylilevyt, c-kasetit ja CD:t tuntuvat kotoisemmilta (!). Vinyylilevyt tekevät käsittääkseni paluuta, vaikka niiden käyttö vaatii sekä laitteita että vaivaa.  No, kävi niin, että mieleeni tuli etsiä edesmenneen Topi Sorsakosken esittämänä kappale "Surujen kitara". Se löytyi, ja on muuten koskettava esitys. Topi ja Agents ja Esa Pulliaisen kitara!  Samalla  sivulla huomasin joidenkin ulkomaalaisten tubettajien kuunnelleen samaa kappaletta.  Reaktiot  olivat samanlaiset kuin minun. Topin laulusta välittyy laulun tunnetila. Youtubesta löytyy useiden eri tubettajien kommentteja.  Kun selailin valikoimaa eteenpäin, löysin suomalaista musiikkia, joita ulkomaalaiset kuuntelivat ja kommentoivat. Musiikkia oli tarjolla iskelm...

Aika ajoin saa lukea tiedotusvälineistä kehotuksia käyttää joukkoliikennettä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ja ilmastonsuojelun tehostamiseksi. Kehotuksia kuuluu lähinnä niiltä tahoilta, joiden asuinpaikkakunnalla joukkoliikenne toimii. Joukko- tai pitäisi kai käyttää sanaa henkilöliikenteen järjestäminen kuulunee liikenne- ja viestintäministeriön toimialaan.  Jos koko Suomi halutaan pitää asuttuna, terveydenhoidon ohella joukkoliikenteen järjestäminen lienee yksi tärkeimmistä. Vuosien mittaan olen todennut linja-autoliikenteen vuorojen vähenemisen tai jopa loppumisen varsinkin eri puolilla  harvaan asuttua seutua. Monesti minä ja moni muu on toivonut, että olisipa edes yksi linja-autovuoro jäljellä.  Usealla paikkakunnalla linja-autoliikenne toimii koulujen lukuvuosien ajan. Edes se yksi vuoro aamulla ja yksi vuoro iltapäivällä palvelee seutukunnan asukkaita. Koulujen loma-aikoina ei linja-autoliikenne toimi. Omalla asuinpaikkakunnallani viikonloppuisin ei kulje y...

Toisena pääsiäispäivänä maailma sai suru-uutisen: paavi Franciscus oli menehtynyt. Sekä Vatikaanin valtio että roomalaiskatolinen kirkko ovat vailla johtajaa. Paavin suurta merkitystä katolisille ympäri maailman on luterilaisena vaikea ymmärtää. Paaviuden historia on pitkä, sillä paavi Franciscus oli Vatikaanin mukaan 266. paavi. Paaviuden historia on osa kristillisten kirkkojen ja kristinuskon historiaa. Näin sivusta seuranneenna paavi Franciscus vaikutti lämpimältä ja tavalliselta pukeutumista lukuunottamatta. Lukuisia kertoja seurasin televisiosta paavin esiintymisiä Pietarinkirkon parvekkeella. Varsinkin paavin puheet kiinnostivat oman italian kielen innostukseni takia. Paavi otti varsin rohkeasti kantaa maailman kipupisteisiin, toivoi rauhanomaista rinnakkaiseloa ja muistutti ihmiskuntaa köyhien auttamisesta. Paavin sanat saivat vastakaikua, mutta tekoihin asti ne eivät kantaneet. Maailmassa soditaan, käytetään väkivaltaa ja riistetään sekä luontoa että ihmisiä.   Olen kä...

Suomen kirjakielen isänä pidetään Mikael Agricolaa, jonka patsas on Turun tuomiokirkon oikealla puolella kirkon pääsisäänkäynnistä katsoen. Agricolahan oli Turun piispa. Turussa opiskelleena olen ohittanut patsaan lukuisia kertoja kiinnittämättä siihen sen suurempaa huomiota. Vähän harmittaa näin jälkeen päin, että tutustuminen patsaaseen jäi pinnalliseksi.  Agricolan patsaita on useilla paikkakunnilla, joista mainittakoon muun muassa Helsinki, Lahti ja Viipuri. Mielenkiintoista on, että Agricolan äidinkielestä ei olla päästy yksimielisyyteen. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että Agricolan äidinkieli oli suomi. Osa on sitä mieltä, että äidinkieli oli ruotsi. Oli miten oli, ilman äidinkielen tasoista osaamista kirjakielemme tuskin olisi syntynyt ainakaan tässä meidän osaamassamme muodossa. Jostain luin, että sanastostamme jopa yli puolet on Agricolan peruja.  Kieli elää ja kehittyy. Tuli vaan mieleen, mahtaisiko Agricola tunnistaa nykyisin käyttämäämme suomea. Itselläni on nimi...